Babtisti Karunasta pilaa aamua kertomalla kuntoilustaan (yleyx/hartausohjelmat) ilman virsiä. Ei hän pahalla, mutta....

No, omapa on valintansa, ei herransa tai Herran.

Riekkinen (ei neurologi, ei urheiluvalmentaja-majuri) pitää radioyks sunnuntain jpv:n saarnan, savoksi...vastuu lankeaa kuulij/alle/oille.

Maku mielessä on kuitenkin edelleen hyvä.
Kevään viimeiset kokeet, Lapin Alueteatteri, ohjaus Hanna Ojala: viisi tähteä, ilman muuta - ja käytöksenalennus, ehdottomasti, ehdot myös.

Mutta, kuten eilen jossain kirjoitin: menkää ehdottomasti Lappia-talon katolla ensimmäiseen riviin, lähimmäs sateenkaarta (kts header, jossa myös lentäviä lautasia - Marsista tai kuusta, joka oli eilen täysi).Takaan, että kuva on ehdottoman monteeraamaton!

Ryhdyn lauantaihin, ryhtykää Tekin.

* * *

Sateen vihmoessa Marjatan torikahviossa, +12C, otettiin käsittelyyn kaksi backstagella kiusaa lujasti tekevää ulkoparlamenteerikkoa ja todettiin heidät "tumma tunnor, bullra mest".
"Politiikassa liki tärkeintä olisi tekijöiden ja kokijoiden välinen avoin keskustelu" sanotaan yleyxissä klo 12.15.

Sen sijaan Jankerin Julle ei ollut "mitä vähän" toriparlamentille.

Paljon olisi WSOY:n omistajilta osinkoja jäänyht saamatta (näitä yli 160 FIM:n kirjoja myymättä ja kirjoittamatta) ilman Jullea.

Julle tosin ei tienyt mitään Brysselin lentoaseman kuraisista lattioista (Koljatti, s 73) tai siitä, että Ounasjoki laskee Pohtimolampeen, mutta muut jutut miehellä ovat olleet hallussa.

Ropponen (rest in peace) ei edes ristillä ole ollut (se maksaisi Poroaapisessa 1600 FIM, eikä maksajia ollut) sai myös maininnan, ehkä enimmilään haikean.

Lopulta jäi ratkaisematta, onko teatteri tärkeämpi vai jääkiekko. Kompromissi: kumpikin on samaa - ainakin eilisessä ensi-illassa.

* * *

Kiusaamisesta vielä.

Olen reilun parikymmenen vuoden mittaan joutunut aika lailla moitituksi siksi, että olen ollut mukana politiikassa.

Kaikki Sorsan, Lipposen, Sundqvistin, Paaion ja Alhon synnit (Eki T on synnitön, kuten kaikki oivaltavat) ovat vuorollaan tulleet niihin pöytiin, joissa olen istunut - politiikan ulkopuolisiin.

Olen vähän alkuun yrittänyt pistää vastaan, mutta lopulta oppinut pistämään hännän koipien ja pään hartioiden väliin.

Kun joskus yritän sitten antaa takaisin, olen huomannut tekeväni väärin: politiikan ulkopuolella ei saa antaa takaisin saati käyttää samoja keinoja kuin politiikan ulkopuolella. Saati sisä-...

Nöyrry, nöyrry, kauneimman kruunun saat...vaan mitäpä sillä tekisi?
Hautakiven (jota ei tule) kaunistukseksi?

* * *

Poika meni Pyhälle. Mukana miehellä oli joukko italialaisia, joika eilen näin Revontulen Alkossa.
Hauskaa - jaa-a?

Valintatalon pumpulla bensa-ale, 1,299, löpö 0,959. Kyllä kelpaa, Audikuskien.

Muuten, tuo ufojen hyökkäys löytyy toisestakin kuvasta: http://www.facebook.com/home.php#/tintti46?ref=name.

* * *

Luen iltapäivälehdestä kirjailijaksi itseään kutsuvan, suurten ikäluokkien häpeätahran, intimiteettilakia rumasti rikkoneen miehen kannan "Koljatti"-kirjasta: pohjanoteeraus. Sekä kanta että "kanta".

Miehen oma kirja Mika Waltarista (taikalamppu vaimikäseoli) olisi pitänyt yleisen syyttäjän käsitellä, koska kuolleillakin on tietosuoja intiimeistä asioistaan (kuten sairauksista ja niiden hoidoista).

Se suoja on tiukempi kuin Pekka Lahnasen & al suoja poliittisessa laatusatiirissa.
Mutta koskas, Taata, siellä päin satiirista mitään on tajuttu!?! Laadusta puhumattakaan.

Lisäksi tämä Panu-mies on yhtä lähellä huonoa makua kuin Katri-Helena Kalaoja, ent Rajala Suomen kansaa.

* * *

Illaksi olisi matka tarjoamaan vajaalle sadalle nuorelle ihmiselle iltapalaa (valmistelu, valmistus, ylöspano ja tarjoilu), taitaa olla yli yli kymmenes kerta.
Miksi?

Jotain säännöllisyytä elämässä, ja toistuvuutta?

Saunaankin on sittten jouduttava, vaikka yksi vakiokokoonpanosta lauantai-liigassa onkin parliamo italiano.

Ja huomiseksi lupaan valmistella tarinaa whistleblowing-asiassa...

Siihen joukkoon on nyt tungosta, vaikka sitä olisi tarvittu silloin, kun raketti oli nousussa (kun se putoaa, ei auta blowing eikä whistling)...

* * *

En tiedä, moniko on lukenut tulevaisuudesta kertovia "Uljas uusi maailma"-tyyppisiä kirjoja, mutta seuraava leike sopii oikeastaan vain heille (alla olevan lukemisen yhteydessä pitäisi vähän herkistää sitä ns kritiikki-nappulaa):

"Tampereen ylipistollinen sairaala perustaa Deep Brain Stimulation -yksikön, joka pyrkii profiloitumaan psykiatristen potilaiden hoitoon. Yksikkö operoi ensimmäiset neurologiset potilaat ehkä jo elokuun aikana. Psykiatrisia potilaita aletaan hoitaa loppuvuodesta.

Menetelmä näyttää lupaavalta. Luin juuri, että kollegoilla Kanadassa on 25 potilaan sarja operoituja depressiopotilaita, sanoo Taysin neuro- ja vanhuspsykiatrian ylilääkäri Hanna-Mari Alanen.

Kyseessä on Toronton yliopistossa toimiva Andreas M. Lozanon tutkimusryhmä, joka julkaisi ensimmäisen aihetta käsittelevän artikkelin Helen S. Maybergin johdolla vuonna 2005.

Näin toimii Deep Brain Stimulation
Aivoihin asennetaan elektrodit, joiden kautta kulkee säädettävä sähkövirta. Sähkö hillitsee aivoaluetta, jonka toiminta on masentuneilla yliaktiivista.

Stereotaktinen leikkaus kestää 6-8 tuntia. Kalloon porataan reikä ja elektrodit viedään syvälle aivoihin.

Elektrodit asennetaan paikallispuudutuksessa, joten potilaan tuntemuksia voidaan kysyä koko ajan. Näin voidaan etsiä elektrodille paras paikka.
Kun oikea asennuskohta on löytynyt, potilas nukutetaan. Elektrodeista vedetään johdot ihon alitse rintakehällä olevaan säätimeen.

Leikkauksen aikana säädetään virran voimakkuuden ylä- ja alaraja. Potilas pystyy myöhemmin säätämään virtaa kirurgin asettamissa rajoissa.

Ennakkotietojen mukaan 60 prosenttia operoiduista depressiopotilaista sai yli 50 prosentin korjaantuvuuden Hamiltonin depressiotestissä.

Suomessa aivojen syvien osien sähköistä stimulaatiota ei vielä ole käytetty psykiatrisiin potilaisiin. Koko maailmassa menetelmällä on hoidettu alle sataa psykiatrista potilasta.

Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevalvontavirasto FDA myönsi helmikuussa terapioita ja muun muassa DBS-stimulaattoreita kehittävälle Medtronic-yhtiölle luvan hoidon kaupalliseen käyttöön pakko-oireiseen häiriöön (OCD). Hoitoresistenttiä depressiota menetelmällä on hoidettu vasta tutkimuksissa.

Masennus voi hellittää heti
Taysin neurokirurgi Kai Lehtimäki on tutustunut menetelmään muun muassa Yhdysvalloissa Cleveland Foundation Clinicin psykiatrin Donald Malonen opastuksella. Clevelandissa ollaan ehkä pisimmällä masennuksen hoidossa tällä menetelmällä.

Brownin yliopisto aloitti DBS-hoidot OCD-potilaille vuonna 2000. Vuotta myöhemmin työryhmään liittynyt Cleveland Clinic -sairaalan neurokirurgi Ali Rezai kertoo, että he huomasivat nopeasti muutoksen potilaiden mielialassa. Sen jälkeen tuntui luonnolliselta kokeilla hoitoa depressiopotilaillekin.

54-vuotias Diane Hire oli ryhmän ensimmäisiä masennuspotilaita. Hän oli sairastanut kymmenen vuotta vaikeaa masennusta, johon lääke- ja sähköhoidot eivät olleet auttaneet.
Hire kertoi mielensä kirkastuneen välittömästi, kun Kun Rezai käänsi virran stimulaattoriin leikkaushuoneessa. Viikkoa myöhemmin Hire aloitti laitteen kanssa uuden elämän kotonaan.
Aina vaikutus ei näy yhtä nopeasti, ja joka tapauksessa täyden hoitovasteen syntyminen vie viikkoja tai kuukausia.

Tays tutkii kaikki DBS-potilaat psykiatrisesti
Lehtimäkeä hämmästyttää, miten nopeasti hoito voi auttaa masennuspotilaita. Alanen ei ole niin yllättynyt. Pitkäniemen sairaalassa on viimeiset 15 vuotta käytetty paljon perinteistä sähköhoitoa.

Sähköhoidonkin teho psykoottisessa depressiossa on aika dramaattista. Niillä, joita hoito auttaa, teho on nähtävissä jo muutaman hoitokerran jälkeen, Alanen sanoo.
Alanen ei pidä paluuta aivoihin kajoamiseen suurena kynnyksenä psykiatriassa. Hän toteaa, että kyllä sähköhoidollakin aivoissa tietyssä mielessä käydään. Pitkäniemessä on hoidettu pitkään myös aivovammojen jälkitiloja, joten siinäkin mielessä kallon sisälle meneminen on tuttua.

Mutta on kyllä mielenkiintoista nähdä uuden hoidon tuloksia potilaan kannalta ja tutkimustuloksia.

Tays toimii sikäli eri tavalla kuin muut DBS-hoitoa antavat yksiköt, että myös neurologiset potilaat tutkitaan psykiatrisesti.

Psykiatrisille potilaille hoitoa annetaan pakko-oireiseen häiriöön ja hoitoresistenttiin masennukseen.

Potilaiden valintaan kiinnitetään suurta huomiota. Mukana ei saa olla muuta komorbiditeettia, ei persoonallisuushäiriötä tai vaikeaa alkoholismia, sanoo Alanen.

Potilaita seurataan hyvin tarkasti ennen operaatiota ja vuosi sen jälkeen. Myöhemminkin hoitoyhteys säilyy tiiviinä.

Nyt tuntuu, että olemme kehityksen huipulla. Päästään säätämään aivojen toimintaa sen sijaan että vain tuhotaan tai poistetaan sieltä jotain, sanoo Tähtinen.

DBS-yksikköä ajanut Taysin neurokirurgian klinikan ylilääkäri Juha Öhman on ollut pitkään innostunut uudesta hoidosta.

Öhman, Alanen ja Lehtimäki korostavat, että Tays haluaa tehdä kaiken viimeisen päälle. Siksi yksityiskohtien hiomisesta ei tingitä.

Lehtimäki arvioi, että Tampereella operoidaan muutamia kymmeniä potilaita vuodessa, kun DBS-yksikkö pääsee vauhtiin.

Parkinson-potilaiden DBS-hoito on vakiintunut Helsinkiin ja Ouluun. Jatkossa hoidamme tietenkin omat potilaamme. Epilepsiaa ja psykiatrisia potilaita ei vielä hoideta tällä tavalla Suomessa ollenkaan. Tällainen voisi keskittyä Tampereelle, pohtii Lehtimäki."